Niin se vain viime viikolla oli viimeiset harjoitukset. Tuolloin katseltiin toisten harjoitustöitä ja oli vertaispalautteen aika. Palautetta annettiin ainoastaan yhdelle henkilölle, joka oli harjoitustöissä seuraavana palauttajana. Palautteen antamisessa on aina omat haasteensa, sen pitäisi loppujen lopuksi olla rakentavaa eikä ainoastaan "ihan kiva"-periaatteella. Arvostelemani työ oli mielestäni kaikinpuolin asiallinen ja siinä oli tavoiteltu kohderyhmänä kypsiä aikuisia. Kyseinen työ oli myös varsin pitkälti vastakohta omalle työlleni.

Lisäksi harjoituksissa katsottiin koko ryhmän voimin muutamia harjoitustöitä. Ne olivat todella hienoa paketteja. Itse en edes tiennyt että puoliakaan asioita voi tehdä PowerPointilla. Kaikenkaikkiaan tilaisuus oli varsin opettava kokemus. Musiikki tuo aivan uudenlaisen säväyksen esitykseen - sen avulla pystytään luomaan erilaisia tunnetiloja katsojalle. Vaikka esitykseen olisi tulossa puhettakin kannattaa musiikkia harkita taustalle soimaan niin että se ei häiritse esittäjän puhetta.

Kurssin alkaa siis olla ohi. Itse opin huimasti asioita, jotka suurin osa nivoutui yhteen ja avautui kunnolla minulle viimeisellä tunnilla toisten töitä katsellessa. Lapsi oppii ottamalla mallia aikuisesta. Näin myös taitamaton voi ottaa mallia taitajasta.

Kurssi oli kaiken puolin mukavaa vaihtelua ainaiseen lukemiseen ja laskemiseen. Se oli käytännönläheisempi vaikka teoriaakin oli paljon.

Niin se vaan tuli harjoitustyö valmiiksi! Tuskan hiki valui pitkin viikkoa otsaltani kun yritin keksiä sopivaa toteutusta työlleni. Idea minulla oli - tarkoitukseni olisi noin 20-vuotiaille nuorille viestiä, ettei elämässä ole kiirettä. Itselläni ei juuri kokemusta power pointista ole, mitä nyt muutaman harkan olen tehnyt, mutta niissä viestimiskeinoja tarvitse niin miettiä. En löytänyt kuvia webin välityksellä, joten lainasin kameran ja napsin kuvia omasta kodistani sekä oman elämäni varrelta poimituilla asioilla. Työstä ei tullut visuaalisesti välttämättä niin kaunis, vaan pikemminkin varsin vastakohtaisuuksia viestivä kokonaisuus. Mielestäni elämäkin on toisinaan yhtä sekasotkua toisinaan ja punainen lanka on hukasssa. Tarkoituksena kurssissa kuitenkin oli oppia viestimään, luulen, että kunhan näen muiden töitä, opin hieman enemmän viestimisestä. Sain työni kuitenkin tehtyä ajoissa ja palautettua optimaan. Vielä pitäisi vertaispalautetta antaa :)

Edellisen harjoituskerran jälkeen onkin täytynyt vain sitten miettiä harjoitustyön toteutusta... Mikään helppo homma tuo viestintäpaketin tekeminen ei ole, vaan siinä tulee miettiä asioita jo hieman syvällisemmin kuin lätkästä vaan randomtekstiä paperiin.
 
Valitsin harjoituksissa iskulauseekseni "Elämässä ehtii". Kohderyhmänäni on noin 20-vuotiaat nuoret, joilla on epäselvää mikä on oma paikka elämässä. Heiltä voi puuttu koulutus eikä opiskelupaikkaa ole. Yhteiskuntamme on varsin painostava nuorelle - tuloksia halutaan aikaisessa vaiheessa. Esimerkiksi jo yläaste vaiheessa tulee valita omat suuntautumiset lukioon ja ammattikouluun.
 
Työssä haluaisin herättää nuoren päässä ajatuksia ja tutkiskelevaa mieltä. Kysymykset ovat tärkeimmässä roolissa ja niitä vahvistavat kuvat ja värit. Oikeanlaisten kuvien löytäminen tuntuu vaikealta, mutta ei voi mitään :) Kuvissa haluan käyttää symboliikkaa ja tulkinnanvaraisuuksia. Toki se ei välttämättä vahvista pohjimmaista viestiäni.
 
Olen luonnostellut työni rakennetta monella eri tavalla paperille ja tehnyt koneellenikin jo alustavan suunnitelman. Luulen, että viimeinen versio valmistuu vasta sunnuntain deadline-päivänä.

Viidennellä harjoituskerralla alettiin käsittelemään harjoitustyön aihetta, ja sitä pitä pohjustaa hieman blogiin->

Harjoitustyössä on aiheena Elämän tarkoitus. Olen pienessä päässäni yrittänyt todella pohtia, mikä kaiken tarkoitus voisi olla. Itse en kirkkoon kuulu enkä Jumalaan usko, joten minun on vaikea perustella elämän tarkoitusta sillä. Toki pidän arvossa niitä ihmisiä, jotka nojaavat vahvasti uskontoon ja saavat siitä voimaa enkä missään nimessä pyri heitä väheksymään.
 
Mielestäni olisi tärkeää, että jokainen löytää oman tarkoituksensa elämälle ja sen haluaisin tuoda ilmi myös harjoitustyössäni. Toisesta voi tuntua että elämällä ei ole tarkoitusta ilman perhettä, toiset taas uskovat itsenäiseen elämään ja hakevat merkitystä muilta saroilta.
Ehkä elämän tarkoitus vaihtelee elämän tilainteittain ja ikävaiheittain - se on jokaiselle persoonallista. Miksi pitäisi olla ainoastaan yksi malli. Sanotaan että lapsen elämäntehtävä on leikkiä ja aikuisena ollaan töissä ja perustetaan perhe. Vaikka näin onkin, niin ei löydy kahta samanlaista elämän tarinaa.
 
Työssäni voisin ottaa juurikin tämän näkökulman: ei ole yhtä ainoaa tarkoitusta elämälle, vaan se jokaiselle persoonallinen. Esitykseni voisi alkaa varsin neutraalilla kalvolla, jossa käy ilmi mikä työn aihe on. Sen jälkeen voisin lähteä tuomaan omaa näkökulmaani ilmi esimerkiksi laittamalla yhdelle sivulle pienen lapsen kuvan, jollekin aurinkoiselle taustalle sekä kirjoittaa suurella tekstillä "Mikä on hänen elämänsä tarkoitus?" ja kirjoittaa siihen esim "iloita ja nauraa, tuottaa onnea muille ihmisille, oppia elämän perusasioita". Yhdellä sivulla taas voisi olla vanhus, jossain syksyisessä maisemassa, johon taas voi liittää peruskysymyksen "Mikä on hänen elämänsä tarkoitus" .....

Tämän viikon harjoituksissa käytiin läpi uutisia ja telvision tarjontaa. Ryhmässä kirjoitettiin "uutisjuttu", jota piti kotona laajentaa stereotyyppisillä viittauksilla. Tälläinen tuli minun jutustani:

Ennätysvonkale Patosjärvellä

Viime viikolla kaksi syrjäkylien peräkammarin poikaa, 33-vuotias Pera ja vuoden vanhempi Masa, lähtivät syksyiselle kalaretkelle arjen ahdinkoa pakoon. Miehet olivat päättäneet selviytyä viikonlopusta HK:n Sinisen, äidin tuoreiden pullien, pannukahvin ja valtion virvoitusjuomaliikken antimilla. Miehet matkasivat koti Patosjärven mökkiä polkupyörällä. Perille saavuttuaan pistivät miehet saunan tulelle ja päättivät hieman virkistäytyä.

Saunomisen ja huomattavasti hilpeämmällä päällä, miehet nousivat veneeseen välineenään vaaksan mittainen punakylkinen woppler, jonka kantama oli parhaimmillaan 60 m. Kaveruksien kalareissu oli päättyä onnettomasti, kun taimen nappasi kiinni. Pera, joka oli virvelin toisessa päässä, pomppasi pystyyn veneessä. Masa oli ottanut veneesen kahvit mukaan, jotta pää selkenisi, mutta vetäisi sörröt väärään kurkkuun Peran heiluessa hervottomasti. Kaiken sekasorron seurauksena Pera joutui veden varaan ja Masan oli aika toimia- hän heitti ystävälleen ankkuriköyden pään ja hinasi rantaan.

Loppujen lopuksi miehet selvisivät ehjin nahoin rantaan mukanaan 13,5 kiloinen vonkale. Veden varaan joutunut Pera oli kuitenkin niin kohmeinen, että Masa hälytti Sepen apuun. Mutta kaverukset olivat mielissään sillä nyt olisi kerrankin mahdollisuus kertoa kunnon kalajuttu!

Stereotypiä: Hieman liiankin korostettuna Masa ja Pera ovat työttömiä aikamiehiä, jotka pakenevat viikonlopun viettoon mökille, mukanaan äitin antimia, makkaraa ja Alkon antimia. Hieman tuiterissa mennään veneeseen ja ryhdytään kalalle... Veneessä ollaan varomattomia ja joudutaan veden varaan.